SETLEMENTTITYÖ SUOMESSA JA MAAILMALLA
Sireniuksen keskeisin ja ainoa sanoma nojasi Jumalan Valtakunnan toteutumiseen. Niinkin myöhään kuin 1960 luvun vaihteessa – voimiensa jo vähetessä – Sirenius pohti yleisradiossa Rolf Arnkilin ja Pentti Eskolan kanssa kysymyksiä, joista keskusteluista julkaistiin myös kirja Perimmäisten kysymysten äärellä, WSOY, 1961.
Suomen Setlementtisäätiö pitäytyy suomalaisen setlementtiliikkeen perusajatukseen, toivoon Jumalan Valtakunnasta. Tavoite edellyttää niin yksilön kuin yhteiskunnankin rakenteiden muuttumista.
Eduskunta muuttikin 28.6.1991 peruskoululain 10a §:n tavalla, joka mahdollisti eräille oppivelvollisuuslain alaisille nuorille opiskelun koulun ulkopuolella eli suunnitellussa Vaihtoehtoisessa perus- ja ammattikoulussa. Laissa sanottiin, että
”Oppivelvollisuusikäiselle, joka voi saavuttaa peruskoulun edellyttämän tieto- ja taitomäärän, mutta jota ei vamman tai …näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi voida opettaa peruskoulun opetusryhmässä voi kunta järjestää…”

Säätiössä päätettiin, että kokeilua työvoimapoliittisen koulutuksen toteuttajana tulisi kuitenkin jatkaa Sovinto ry-nimisen yhdistyksen nimissä, jota säätiö oli alun perin kaavaillut uuden koulumuodon oppilaiden ja heidän vanhempiensa kannatusyhdistykseksi. Näin säätiö pyrki vuodesta 1992 lähtien keräämään kokemuksia myöhempää koulutusuudistusta varten.
Säätiölle ohjautui lukuisia koulutustoivomuksia aloilta, joilla vallitsi liki krooninen työvoimapula. Samalla säätiössä havaittiin, että lukuisilla aloilla perinteinen ammatillinen koulutus ei kestoltaan ja eikä osin kouluttajien kokemusperäisen osaamisenkaan osalta vastannut yritysten tarpeita saati nuorten odotuksia. Syntyi oppisopimuskoulutusta muistuttava, yrityskeskeinen koulutusmalli. Erityistä huomiota kiinnitettiin kuitenkin nuorten toiveisiin saada riittävä, työsuhteen varmistava ammattitaito samalla kun huolehdittiin yritysten tarpeista saada täsmäkoulutettua työvoimaa.
Setlementtisäätiön työntekijöitä innoittaa halu auttaa lapsia ja nuoria käytännössä saavuttamaan ne tavoitteet, joita yleinen koulutusväylä ei heille – yksilöllisistä / erilaista taipumuksistaan johtuen – aina mahdollista.
Helsingissä, 24.11.2014.
Hannu Ahti