ERITYISET HANKKEET

Suomen Setlementtisäätiö huolehti vuosina 1987-1989 Helsingissä nuorten riita- ja rikosasioiden sovittelusta. Nuoret - enimmäkseen poikia - olivat koulupudokkaita. Silloisen kouluhallituksen ja säätiön esityksestä eduskunta muutti vuonna 1991 peruskoululain 10a §:n. Se mahdollisti yläaste- ja ammattikouluikäisille suunnatun työpainotteisen perus- ja ammattikoulun perustamisen. Uusittu pykälä kuului ja kuuluu:

Oppivelvollisuusikäiselle, joka voi saavuttaa peruskoulun edellyttämän tieto- ja taitomäärän, mutta jota ei vamman, tunne-elämän häiriön tai näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi voida opettaa peruskoulun opetusryhmässä, voi kunta järjestää peruskouluopetusta oppilaan kotona tai muussa sopivassa paikassa". (1010 /28.6.1991).

Yli 20-vuotisen toiminnan aikana todettiin varsinaisen syrjäytymisen alkavan jo neuvolaiässä ja viimeistään kouluterveydenhuollon aikana. Tällöinkään tuen tarpeessa eivät ole ainoastaan lapset vaan myös heidän taustaperheensä. Säätiö päätti aloittaa sanotun kohderyhmän kuntouttavan toiminnan ympäristössä, joka mahdollistaisi monipuolisen lähestymistavan eläinavusteisen terapian, perhepalstaviljelyn, musiikki- ja leikkiterapian muodossa. Vuosina 2010 - 2013 säätiö entisöi Skatan tilan tallin sekä pää- ja sivurakennukset sanottuun tarkoitukseen.

Ulkoasiainministeriö myönsi vuonna 2002 yhteensä 410 000 euroa vaihtoehtoisen ammatillisen koulutuksen aloittamiseksi yhdessä Afrikan köyhimmistä maista, Beninin tasavallassa.

Kehitysyhteistyöhanke sijoittui Grand Popon kunnan Gbecon kylään. Miehille annettava koulutus suuntautui veneenrakennustekniikkaan sekä naisille tekstiilialaan.

Yhteistyökumppaneina Grand Popossa toimivat Grand Popon kunta, sekä kansalais-järjestö Nonvitchan ohella myös muita kansalais-, nais- ja nuorten järjestöjä.

Toinen kehitysyhteistyö kohdistui Keniaan. Tavoitteena on edistää rakentamista ja sen myötä asukkaiden asumisoloja viemällä sinne peltiseppien ja kattopeltiseppien koulutusta.

Suomen Setlementtisäätiön edustajat Ari-Pekka Rannisto ja Juho Kärkkäinen suorittivat huhtikuussa 2011 kehitysyhteistyöhön liittyvän hankevalmistelumatkan Keniaan, Nairobiin.

Maassamme ei ole koulutettu aikaisemmin moottoripyörämekaanikkoja. Autoalan 3-vuotisen perustutkinnon opintosuunnitelmaan sisältyy muutaman viikon pienkone-korjaajan osio, joka perinteisesti suuntautumisvaihtoehtona mahdollistaa pienkone-korjaajan pätevyyden. Käytännössä, vaikka moottoripyörät on luettu autojen ohella pienkoneiksi, opiskelijat ovat joutuneet keskittymään polttomoottoreilla käyvien ruohonleikkureiden, moottorisahojen, mopojen tms. huoltoon ja korjaukseen. Se ei ole vastannut alan yritysten työntekijöilleen asettamia vaatimuksia. Näin käytännössä alalle hakeutuvat työntekijät ovat saavuttaneet pätevyytensä työskenneltyään alan yrityksissä.

Rakennuspeltisepän (Kattopeltisepän) ammatti on vuosisatoja vanha, perinteinen käsityöammatti. Se on mainittu historiankirjoissa liki tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Jo Jerusalemin temppeli katettiin metallilevyin. Suomen Setlementtisäätiö aloitti maassamme uudelleen perinteisen kattopeltiseppien koulutuksen. Työ on tänäkin päivänä erittäin vaativaa. Sen oppiminen edellyttää pitkän oppimisajan. Työ edellyttää hyviä kädentaitoja, kokonaisuuden hahmottamiskykyä, materiaalien ja työmenetelmien hyvää tuntemusta.

Vuoden 1941 syksyllä saksalaiset joukot etenivät etelästä kohti rannikkoa. Suomen sodanjohto päätti tukea aseveljeä ja lähetti laivastonsa panssarilaivojensa Väinämöisen ja Ilmarisen johdolla valehyökkäykseen kohti Tallinnaan. Operaatio Nordwind päätyi kohtalokkaasti. Kääntyessään paluumatkalle Ilmarinen ajoi miinaan. Seitsemässä minuutissa alus upposi vieden mukanaan 271 suomalaista merimiestä. Telakalle jäänyt amiraalivene on ainoa ehjä kokonaisuus, joka säilyi onnettomuudelta.

Kuntouttavakoulutus, joka alkoi 1991 rinnakkaisjärjestö Itseapu ry:n toimesta vuonna 1990-1991 rakennetulla purjealus Illuusiolla. Purjealus Illuusio purjehti aina vuoteen 2006 asti vieraillen liki kaikissa Itämeren satamissa. Purjehduksiin osallistui satoja koulun oppilaita ja sinne hakeutuvia. Kuvassa uintihetki jossain Riianlahdella.

Kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista arvostusta pyrittiin vuonna 1993 toteuttamaan myös ns. jäänmurtaja TARMO-hankkeella. Käytöstä poistuva joskin mahdollisesti Suomen paras jäänmurtaja päätettiin tarpeettomana myydä Viroon. Säätiö esitti aluksen luovuttamista pikemminkin syrjäytyvien nuorten koulutuskeskukseksi runsaine majoitus- ja ruokailutiloineen. Aluksessa oli myös neljän viiden muun opintolinjan tilat. Samalla alus palvelisi kriisinajan jäänmurtajana.

Osuuskunta Milliä oli vastaus 1990-luvulla alkaneeseen lamaan. Kun työntekijöillä meni hyvin ja he työllistyivät yrityksiin osuuskunnalla alkoi alamäki. Työntekijät loppuivat. Toiminnan merkittävin yhteistyökumppani oli VEHO Oy. Työt koostuivat autopeltisepän tehtävistä.

Pienkonemekaanikkojen opintolinja pyrki toimintansa alusta pitäen ensin saamaan asiakastöitä ja näin opetusmateriaalia opiskelijoille, mutta myöhemmin myös keräämään käytöstä poistettuja pienkoneita itse toiminnan vuoksi. Käytöstä poistetuista ja uudestaan kunnostetuista koneista saatiin käyttöön varsin laadukkaita pienkoneita. EU:n autojen kierrätysdirektiivien myötä syntyi ajatus polttomoottoreilla käyvien, käytöstä poistettujen pienkoneitten keräys- ja kierrätystoiminnan aloittamisesta nimenomaan polttomoottoritekniikan opiskeluun liittyvänä.

Vuosina 2011-2012 säätiö sai Helsingin kaupungilta toimeksiannon toteuttaa sisäilmaongelmaisille asumisyhteisön Vuosaareen. Kokeilu ei kuitenkaan johtanut ongelman kokonaisvaltaiseen ratkaisuun osin riittämättömän tiedon, osin ongelmaan ristiriitaisesti suhtautuvien asiantuntijatahojen vuoksi.