Kuntoutuksessa käytetään sellaisia kommunikaation tai puhutun viestin ymmärtämistä parantavia tapoja, joita henkilön kuulo- tai kommunikaatiovaikeus edellyttää. Niinpä, jos lapsella on kuulovika, sen vaikeusasteesta, kuulolaitteiden (sisäkorvaistute tai kuulokoje) toimivuudesta ja lapsen muista tarpeista tai diagnooseista riippuen käytetään esimerkiksi tukiviittomia, suomen kielen mukaisia viittomia tai vinkkipuhetta puhekielisen kommunikaation tukena.
Käytämme keskustelutilanteissa sanojen lisäksi myös lukuisia pieniä luonnollisia eleitä ja ilmeitä tai sovittuja merkkejä, joiden avulla haluamme varmistaa sanottavan ymmärtämisen. Saatamme voimistaa ääntämme, painottaa tiettyjä tärkeitä sanoja tai selventää niitä sanomalla ne hieman hitaammin. Myös nämä keinot ovat osa puhutun kielen selventämistä lapselle.
Viittomakieli puolestaan perustuu kokonaan visualisuuteen. Se on puhekieliin verrattava oma kielensä, jolla on oma kielioppinsa, sanajärjestys ja tapa miten eri ilmaisuja käytetään. Mikäli lapsen perhe tai muu lähiympäristö on viittomakielinen lapsi voi omaksua myös viittomakielen ilmaisukielekseen.
Keräämme tälle sivustolle esimerkkejä erilaisista kommunikaatiomenetelmistä ja ensimmäisenä esitämme esimerkkejä viittomamerkkien ja -kielen käytöstä termien selkeyttämiseksi.
Videolla havainnollistetaan viitottujen esimerkkien avulla tukiviittomien, viitotun puheen ja suomalaisen viittomakielen eroa. Kuulovikaisten lasten varhaiskuntoutuksessa suositellaan aina käytettävän puhetta tukiviittomien ja viitotun puheen rinnalla.
Toteutus: OYS AV-yksikkö
Tuotanto: Impi ja Ilmari Lindforsin tukisäätiö